Avauksia: Inhimillisen tekijän äly

Inhimillisen tekijän äly.

Tämä voisi olla yksi ja muun muassa systeemiälyä täydentävä sanoitus meille, jotka pohdimme oman työmme suuntaamista vauhdilla kehittyvien ja entistä tehokkaampien tekoälysovellusten keskellä?

Inhimillisen tekijän äly tunnistaa erityisen ihmisajattelun ja -kokemuksen arvon työtehtävissä, joissa yhä suurempi osa mekaanisista ja toisteisista työvaiheista on mahdollista siirtää koneen tontille. Se voisi olla ylipäätään sen tutkimista, mikä omassa toiminnassamme on inhimillisintä, mikä taas inhimillisyytemme sivuuttamista tai alentamista. Ja tosiaan, jotta pysytään riittävän kaukana piipertelystä: Miltä osin tekemämme työ on ylipäätään ainutkertaisen inhimillisen elämämme arvoista?

Juuri inhimillisyyden ja ihmisajattelun pohtiminen on ollutkin viimeisimmän tekoälykeskustelun itselleni kaikkein mielenkiintoisinta ja merkityksellisintä antia. Käsillä on niin valtava teknologinen murros, että se jo täysin myötäsyntyisesti luo (jopa villisti kuplivaa) uutta filosofista dialogia ihmisen ja koneen ikivanhasta liitosta. Kone on jälleen peili, josta ihminen voi nähdä oman inhimillisen erityisyytensä – ja kauneutensa, haluaisin uskoa.

Kirjoitin jokin aika sitten blogitekstin, jossa peilasin visuaalisen suunnittelijan työnkuvan mahdollisia muutoksia suhteessa mm. tekoälypohjaisten työkalujen kehitykseen. On ihan hauska huomata, että aihepiiri on senkin jälkeen jäänyt “surraamaan” sangen aktiivisesti – ja on myös muodostumassa taas uudeksi nörttäilyn kohteeksi.

No, ainesta tässä kaikessa ainakin on ja tematiikka aukeaa varmasti suuntiin, joita ei vielä tässä vaiheessa osaa arvatakaan.

Oletko sinäkin jollain tasolla pohtinut tai eritellyt työsi inhimillistä tekijää?