Yrittäjyyden vaihtoehtoiset puitteet (osa 2.)
Erittelen tässä toisessa yrittäjyyteni vaihtoehtoisia puitteita jäsentelevässä tekstissä erilaisten hyvien käytäntöjen ja kannattelevan työelämäverkoston merkitystä mielekkään ja hyvinvoivan arjen mahdollistajina.
Aiemmin keväällä julkaisemani ensimmäinen blogitekstini aiheesta keskittyi avaamaan työelämäkokemustani vakavasta sairaudesta toipumisen ja sairastumisen vielä tähänkin päivään tuottamien arjen haasteiden kanssa.
Yhdessä nämä julkaisut ovat yleiskatsaus yhteen versioon vaihtoehtoisesta yrittäjäarjesta – siihen, joka on lähes jatkuvasti enemmän tai vähemmän olosuhteiden kanssa puljaamista, välillä raskasta, välillä ihanaa lentoa, mutta yhtä kaikki, minulle tuttua ja rakasta.
Esittelen tässä tekstissä seuraavia aiheita.
- Erilaisten työhön liittyvien joustojen merkitys hyvinvointiin ja jaksamiseen
- Työn “hyvä säpinä” ammattilaisuutta ja omaa yritystä eteenpäin vievänä voimana
- Omannäköinen arjen kokonaisuus työhyvinvoinnin rakentajana
- Kannattelevan työelämäverkoston merkitys mikroyrittäjälle
Yrittäjäarkeni on lähes jatkuvasti enemmän tai vähemmän olosuhteiden kanssa puljaamista, välillä raskasta, välillä ihanaa lentoa, mutta yhtä kaikki, minulle tuttua ja rakasta.
Omilla asetuksilla eteenpäin
Avainsana on useimmissa tapauksissa jousto
Olen jo pidemmän aikaa laatinut erilaisia listoja ja muita erittelyjä käytännön keinoista, joilla saan arkeni osumaan yhä paremmin omiin erityistarpeisiini ja jaksamisen haasteisiini. Tavoitteena tietenkin, että työn ja muun elämän kokonaisuus olisi mahdollisimman mielekäs, luonteva ja kukoistava.
Monien pohdintojen, kokeilujen ja säätöjen jälkeen toimivien ratkaisujen ytimessä näyttäisi korostuvan ennen kaikkea riittävä jousto sekä aikatauluissa että työnteon muodoissa. Kaikki muut tasapainoista arkea luovat elementit rakentuvatkin sitten näiden päälle.
Nimenomaan yrittäjyydessä näitä joustoja voi määritellä (toki tilanteesta riippuen) hyvin vapaasti myös itse. Siksi yrittäjänä työskentely voi olla joskus jopa kaikkein toimivin tapa osallistua työelämään tavalla tai toisella vaihtelevan työkyvyn kanssa – niin paradoksaaliselta kuin se voikin kuulostaa.
Joustoa aikatauluissa
Aikatauluun joustavuutta tuo kestävä taloudenpito, johon kuuluu mm.
- Mahdollisuuksien mukaan riittävä puskuri sekä firman että henkilökohtaisilla tileillä.
- Riittävän korkea asiakastyön tuntihinta, jottei työkalenteri menisi aivan tukkoon.
- Mielellään sopiva määrä pitkäaikaisia asiakassuhteita, jotka helpottavat yrityksen kassavirran ennakointia.
- Kohtuulliset ja turhasta tauhkasta karsitut menot – sopivasti “suu säkkiä myöten” eläminen.
- Maltti ja riittävä säästäväisyys myös henkilökohtaisessa taloudenpidossa, jotta palkanmaksuun ei kohdistu liikaa painetta.
Skarppi projektien johtaminen ja aikatauluttaminen hyvän ennakoinnin kera auttaa omalta osaltaan välttämään kiiresumia. Projektinhallintaa ja kestävien aikataulujen laatimista avittaa taas valtavasti, jos asiakkaiden kanssa toteutuu avoin kommunikaatio – tai että heidän kanssaan on puolin ja toisin ymmärrystä yhteistyön mahdollisista erityistarpeista, kuten liian kireän aikataulutuksen välttämisestä.
Yrittäjänä työskentely voi olla joskus jopa kaikkein toimivin tapa osallistua työelämään tavalla tai toisella vaihtelevan työkyvyn kanssa.
Joustavuus työnteon muodoissa
Työskentelyn muotojen joustavuus on sekin sidoksissa kestävään kalenterointiin ja firman taloudenpitoon. Riittävä ilmavuus työviikossa mahdollistaa asioiden samanaikaisen edistämisen monella eri raiteella, jolloin työtehtäviä ja -muotoja on mahdollista vaihdella luontevasti oman vireystilan mukaan.
Jos taas projektit kasautuvat siten, että työviikkoon olisi saatava mahdutettua esim. 30–40 puhdasta asiakastyötuntia, ajavat ne tietenkin muiden firman prosessien yli. Omassa työssäni kultainen leikkaus viikoittaisten asiakastyötuntien määrässä kulkee n. 15–20 tunnin välillä. Tällöin ehdin edistämään projektitöiden ohella monenlaisia hallinnon, markkinoinnin, verkostoitumisen, omaehtoisen opiskelun ja asioihin perehtymisen prosesseja.
Esimerkiksi tehokkaaseen excelöintiin, luovaan kirjoittamiseen tai ihmisten läsnäolevaan kohtaamiseen sopivat vireet ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Ja onkin optimaalista, jos mihinkään näistä ei tarvitsisi liikaa pakottautua, vaan arki tuntuisi vähintään jossain määrin myötäkarvaan tekemiseltä.
Pelkkä työvälineiden ja asentojen vaihtelu voi sekin muuten olla yllättävän tehokas tapa sujuvoittaa arjen kulkua! Huomaan esimerkiksi, että jostain syystä minun kannattaa usein aloittaa tekstiaihioiden kirjoittaminen älypuhelimella ja siirtää tekstit koneelle vasta viimeistelyyn. (Tämä saattaa liittyä esim. viestittelyn tai puhelinmuistiinpanojen rutiineihin, joissa lyhytmuotoista “kontenttia” tuottaa jollain tapaa kevyemmästä mielentilasta käsin.)
Hyvää säpinää kohti – myös töissä
Yrittäjyyteen on tärkeää sisältyä tietty perustavanlaatuinen mielekkyys, positiivinen vire ja säpinä. Niiden puute taas alkaa helposti näkyä vähän siellä täällä alkaen kommunikaatiosta omien verkostojensa kanssa, markkinoinnista puhumattakaan. Asioita alkaa helposti hoitamaan vähän rimaa hipoen. Positiivinen pohjavire auttaakin skarppaamaan sopivasti myös stressin alla.
Säpinä saa tietenkin olla aivan omanlaistaan ja näyttäytyä erilaiselta kuin vaikkapa valtavirtaisen yrittäjäkuvaston “nälkäisyys”. Rohkaisisinkin kaikkia tutkimaan näitä omia säpinän ja intohimon sytykkeitään töissä tai muualla täysin riippumatta siitä, miten ne ulospäin näyttäytyvät tai saako niillä ulkoista statusta tai kunniaa.
Minulle näiden blogitekstien kirjoittaminen on yksi esimerkki työn osa-alueesta, joka herättää jatkuvaa intoa ja inspiroitumista. Se on eräänlaista oppimispäiväkirjaa, jolle viestinnän projekteja toteuttava yritys antaa riittävän avarat puitteet. Toinen myös kirjoittamiseen kytköksissä oleva inspiraation lähde on työn puitteissa tapahtuva yleinen opiskelu. Olen jo aiemmissakin Kuohun teksteissä viitannut taipumukseeni kaikesta kiinnostumiseen – ja sitä myötä sangen ikuiseen opiskelijuuteen.
Voisin sanoa niinkin, että jos mahdollisuus asioihin perehtymiseen tippuu arjestani yhtään pitkäkestoisemmin, alkaa oma yritys ja työelämä kokonaisuudessaan tuntua pian enemmän tai vähemmän hapettomalta tilalta, ansalta tai häkiltä.
Tällä hetkellä toteutan tätä omassa työssä oppimista muun muassa perehtymällä erilaisiin Design System -kehyksiin, saavutettavien digipalvelujen syvätason suunnitteluun, palvelutuotannon etiikkaan sekä tuotteiden ja palvelujen elinkaariajatteluun.
Jonnekin opiskelun ja hallintonörttäilyn temaattiseen välimaastoon osunee myös erilaisten työkentelyn kehysten kehittäminen. Minulla nämä ovat etenkin muisti- ja linkkilistoja sekä sisäisiä dokumentaatioita ja ideakanvaaseja erilaisista työprosesseista. Tämä etenkin vuodesta 2022 eteenpäin vahvistunut työni osa-alue auttaa siirtämään osan omasta ajattelukapasiteetista näihin ulkoisiin rakenteisiin – ja siten osaltaan lisäämään työn keskittyneisyyttä ja laatua.
Arjen kokonaisuus ja yrittäjän hybriditalous
Edellisten lisäksi pitkäkestoista jaksamistani tukevat työhön vain välillisesti liittyvät arjen elementit. Näitä ovat muun muassa pienet liikuntahetket kesken työpäivän (usein lenkkeily tai kahvakuulatreenit), arkilounaat ja aamupalat ystävien ja työtuttujen kanssa sekä ruoanlaitto ja ruokaan liittyvä tekeyttävä työ – jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä erilaisten itse kerättyjen luonnontuotteiden säilöminen. Monipuolinen ruoanlaitto yksinkertaisista ja laadukkaista raaka-aineista sekä keruutuotteista on myös kytköksissä kurissa pysyviin henkilökohtaisin kuluihin.
Omavaraistaitojen laajassa hyödyntämisessä voidaankin puhua jo eräänlaisesta yrittäjän hybriditaloudesta, jossa merkittävä osa omasta taloudesta ja sen arvonlisästä tapahtuu rahallisen viitekehyksen ulkopuolella. Ja omavaraistelu yrittäjän mielekkään arkikokonaisuuden rakentajana taitaakin ansaita pidemmän esittelyn aivan omassa blogitekstissään.
Sopivia ekologisia lokeroita itse kullekin
Kenenkään työn tai elämän yleinenkään mielekkyys ei synny toki tyhjiössä. Siihen vaikuttaa valtava määrä ympäristön kannattelua lähtien perustavanlaatuisista ekologisista puitteista aina välittömään sosiaaliseen lähipiiriin. Avaan tässä erityisesti sosiaalista vuorovaikutusta ja turvaa, jonka pohjalle olen saanut omaa yrittäjyyttäni rakentaa.
Minulla on ollut onni kasvaa useiden erittäin kannattelevien ihmissuhteiden ja inhimillisiä arvoja vaalivan elämänpiirin keskellä – joka on myöhemmin edesauttanut myös sosiaalisesti kestävän yritystoiminnan rakentamisessa. Ellei oman luonnollisen verkoston ihmisistä ole tullut suoria yhteistyökumppaneita tai työkavereita, itselle tuttu sosiaalinen kudelma ja sieltä perityt olemisen tavat suuntaavat ja antavat pohjaa myös työelämän uusiin yhteyksiin.
Nyt läsnäolevassa työelämäverkostossani arvokkaita ja yrittäjän hyvinvointia tukevia piirteitä ovat mahdollisuus olla aito ja totuudellinen sopivissa määrin myös omien virheiden ja toimintakyvyn rajojen kanssa, mahdollisuus dialogiin mm. demokratia- ja yhdenvertaisuusteemoista sekä jatkuvasti kehittyvä prosessi, jossa etsitään itse kullekin sopivia työskentelytapoja ja -muotoja.
Jälleenrakentajat-osuuskunta on ollut vuodesta 2020 lähtien yksi tärkeimmistä foorumeista sosiaalisesti kestävien työelämäpuitteiden jatkuvassa rakentamisessa ja opettelussa. Osuuskunnan lisäksi erilaiset epämuodollisemmat työelämän kollektiivit ja verkostot ovat tarjonneet turvallista ja avointa tilaa kestävän yhteistyön opetteluun. Näissä yksilöllisiä toimintakykyjä huomioivissa vuorovaikutuksen ja yhteistyön malleissa voisi olla ei enempää eikä vähempää kuin todellisia ja toimivia mikrotason ratkaisuja myös laajan skaalan pitkäaikaistyöttömyyden ja osallisuuden ongelmiin. Ehkäpä ideoista versookin vielä yhtä jos toista!
Inklusiivisempien työelämän tilojen olemassaolo ei ole tokikaan millään tapaa itsestäänselvyys.
Usein vaikuttaa päinvastoin siltä, että monista normatiivisen työelämän tiloista pyritään tekemään riittävän ei-saavutettavia ja ei-inklusiivisia siten, jotta niiden ulkopuolelle olisi mahdollista rajata tavalla tai toisella normiin sopimattomat ihmiset. Näin saadaan suojattua rajatun ryhmän etuoikeutettua sosiaalistaloudellista asemaa. “Voimaannuttava puuhastelu sallittakoon, mutta älkää erehtykö, että voisitte tulla oikeasti viemään meidän töitä!” Tämä on tietenkin karkea, mutta väittäisin että tiettyä työelämätodellisuutta viitteellisesti hipova yleistys.
Jos en henkilökohtaisesti olisi löytänyt vaihtoehtoisia ja tunnustelevia reittejä inhimillisempien työkulttuurien äärelle, en tiedä, olisinko kyennyt ylipäätäänkään rakentamaan uraa visuaalisen viestinnän parissa. Ellen olisi lopettanut alalla tykkänään, olisin varmasti ainakin paljon nykyistä uupuneempi ja kokisin yleisen tilanteeni henkisesti todella paljon ahtaammaksi.
Ystävän neuvoni kaikille paikkaansa hakeville onkin, että kannattaa aina kuunnella itseään ja luotettua lähipiiriä sekä arvostaa itseään ja hyvinvointiaan niin paljon, että tekee tarvittavat siirtymät tai muutokset tilanteen niin vaatiessa: Hyvää saa ja kannattaa tavoitella.
Lopuksi
Yrittäjyyteni erityispuitteita avaava kaksiosainen blogijukaisujen minisarja päättyy tähän – mutta jatkoa varmasti seuraa muodossa tai toisessa!
Tuntuu hyvältä, kuten jo aiemmin kirjoitin, että työelämäni puitteet tulivat kaikkinensa nyt paljon aiempaa näkyvämmiksi ja paremmin jäsennellyiksi. Seuraavaksi onkin kohtuullisen helppo tarkentaa näkökulmaa johonkin tiettyyn teemaan tai vaihtaa perspektiiviä kokonaan. Esimerkiksi tämän jälkimmäisen tekstin käytännön ratkaisuista oikeastaan mikä vain aukeaisi pidemmäksikin erittelyksi.
Voit tuttuun tapaan kirjoittaa minulle sähköpostia osoitteeseen eetu@kuohukaisla.com tai ottaa yhteyttä sometilienkin kautta, jos tekstistäni heräsi jotain, josta haluat keskustella!
Jo vehrein terveisin, Eetu Haverinen – 25.05.2023